Siperianlehtikuusi

 

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) kuuluu mäntykasvien heimoon. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu Koillis-Venäjälle ja Siperian Euroopan puoleisiin osiin. Siperianlehtikuusi on kova ja pitkäikäinen puulaji, joka kestää kulutusta, kosteutta ja lahoamista erinomaisesti.

Siperianlehtikuusesta valmistetuista tuotteista vapautuu niiden koko käyttöiän ajan fytonsideiksi kutsuttuja haihtuvia aineita, jotka puhdistavat ilmaa ja torjuvat haitallisia mikrobeja luonnonmukaisesti. Siperianlehtikuusen fytonsidien on havaittu ehkäisevän muun muassa vilustumista, virustulehduksia, päänsärkyä ja neuroottisten häiriöiden esiintymistä. Niillä on todettu olevan myös verenpainetta alentava vaikutus.

Standardin EN 350-2:1994 mukaan siperianlehtikuusi kestää erittäin hyvin lahoamista, ja sen alttius sienten ja hyönteisten aiheuttamille tuhoille on poikkeuksellisen vähäinen.

Moskovan valtiollisessa metsäyliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan siperianlehtikuusen tulenkestävyys on tavalliseen mäntyyn verrattuna kaksinkertainen. Myös siperianlehtikuusen lämpöarvo on korkea, minkä ansiosta se auttaa pitämään kodin lämpimänä talvikylmällä. Kesällä se taas pitää sisätilat luonnollisen viileinä.

 

 

Siperianlehtikuusesta rakennettuja kohteita: 

 

 Venetsia

Venetsiaa rakennettiin 400-luvulta 800-luvulle jKr. Erilaisten rakenteiden lujittamiseen käytettiin noin 400 000 lehtikuusipaalua. Näitä paalurakenteita alettiin tutkia vuonna 1827 eli noin 1000–1400 vuotta alkuperäisten perustusten luomisesta. Tutkimuksissa todettiin, että lehtikuusipaalut, joiden varassa kaupungin vedenalainen osa lepää, olivat kovia kuin kallio.

 

 

Trajanuksen silta

Tonavan ylittänyt Trajanuksen silta, josta on jäljellä enää raunioita, rakennettiin Rooman keisari Trajanuksen määräyksestä arkkitehti Apollodoros Damaskolaisen suunnitelmien mukaan vuosina 104–105 jKr. Sillan kantavissa rakenteissa käytettiin lehtikuusipaaluja. Paalut otettiin tarkemmin tutkittaviksi vuonna 1858, kun rakenteet olivat olleet paikallaan lähes 1800 vuotta. Niiden havaittiin kivettyneen niin koviksi, ettei niitä pystynyt työstämään edes kirveellä.

 

Talvipalatsin ikkunankehykset

Nevajoen varrella Pietarin ytimessä sijaitseva Venäjän keisarien talviresidenssi Talvipalatsi rakennettiin vuosina 1754–1762 arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrellin suunnitelmien pohjalta. Eremitaasin museokokonaisuuteen kuuluva Talvipalatsi edustaa 1700–1800-lukujen venäläistä barokkiarkkitehtuuria.

 

 

 

Krylatskojen urheilukeskuksen velodromin ratapinnoite

image011Moskovassa sijaitsevan Krylatskojen urheilukeskuksen yhteyteen valmistui vuonna 1979 maailman suurin sisävelodromi. Velodromin neljän millimetrin paksuisen teräslevyrakenteen päälle on asennettu siperianlehtikuusesta valmistettu pintarakenne, jonka pieni kitka mahdollistaa suuret nopeudet. Velodromilla ajetaan kaikkia ratapyöräilylajeja sprintistä takaa-ajoon.